Puutarhaetsivien haydaripiirakka

Oikein hävettää, kun ei saa päivityksiä aikaiseksi. Palstalla kuitenkin käydään, joskin tahti on viimevuotista selvästi rauhallisempi. Satoa pukkaa. Polskualtaassa asuu sammakko.

Spärde ja Hilde kävivät tänään kahvilla, ja tein kokeeksi haydaripiirakan. Haydari on turkkilainen jogurttidippi, jossa maistuvat minttu ja valkosipuli. Minä rakastan haydaria, ja kuinka ollakaan, palstallamme kasvaa minttua! Ja valkosipulia ja tomaatteja, joskin vasta ensi vuonna. Haydaria on joka tapauksessa tullut syötyä tänä kesänä aika reippaasti.

Tässä resepti aikanne kuluksi!



Pohja

Laita kulhoon 120 g voita tai leivontamargariinia ja anna pehmetä hetki huoneenlämmössä.

Lisää
3 dl vehnäjauhoja (mieluiten täysjyvää)
1 tl leivinjauhetta
3 rkl vettä

Vaivaa taikina tasaiseksi palloksi. (Resepteissä neuvotaan usein laittamaan tällaiset taikinat jääkaapiin lepäämään, mutta eihän mulla sellaiseen ole kärsivällisyyttä.)

Painele taikina ohueksi kerrokseksi piirakkavuokaan. Pohjasta tulee vain muutaman millin paksuinen, ja hyvä niin. (Minulla on sellainen vuoka, jossa pohja on irrallinen levy, ja se on kyllä parhaimpia hankintoja ikinä.)

Täyte

Ripottele pohjalle purkki fetaa eli salaattijuustoa. Pohja ei saa peittyä kokonaan! (Olisin mielelläni käyttänyt sitä vastaavaa turkkilaista juustoa, mutta sitä ei ollut jääkaapissa.)

Hienonna
kourallinen mintunlehtiä
4 isohkoa valkosipulinkynttä

Sekoita haarukalla
500 g turkkilaista jogurttia
2 kanamunaa
minttu- ja valkosipulisilppu

Kaada sekoitus juuston päälle, ja tasoita pinta lusikalla..

Pilko kypsiä tomaatteja, minä käytin noin 200 g luumu- ja terttukirsikkatomaatteja. Purista tomaatteja hiukan ja ripottele täytteen päälle.

Paista 200 asteessa 30 - 60 minuuttia eli kunnes pinta on saanut väriä ja piirakka tytisee vuokaa heiluttaessa. Nosta jäähtymään. Piirakan täytyy jäähtyä, jotta täyte tiivistyy ja kaikki maut pääsevät esille.

Ja ne kasvaa sittenkin!

Koko viikon on jotenkin laiskottanut ihan hirveästi. Mulla on varmasti joku jälkiuupumus päällä rankan kouluvuoden vuoksi. Siksi tuntuikin tosi kivalta käydä pikaisesti tänään palstalla, vaikka mun uusi ja Tanjan vanha allergiaoireilu tekikin hommista osittain tukalia suorittaa.

Täytimme yhden laatikon pavuilla, punasikurilla ja vuonankaalilla, ja siirsimme yrtit ympyrästä omaan laatikkoonsa. Viime vuonna vielä normikokoinen minttu on levähtänyt ihan naisen mittoihin, ruohosipuli on erittäin hyvinvoiva, ja tällä kaudella sosialisoiduille oreganolle, iisolle ja suolaheinälle olisi tarjolla kavereita pussikaupalla.

Viime vuonna alas leikatut, hyvin laiskasti marjoneet herukat eivät ole tehneet kukan kukkaa. Näyttää siltä, että ne ovat liian vanhoja. Päätimme laittaa niiden paikalle perunamaan; ensin oli tarkoitus vain poistaa kuolleet rangat, mutta koska niissä on kuitenkin mukavasti lehteä, siirrämme ne palstan takaseinälle antamaan pläntille muotoa. Make siirsi jo kaksi, yritän huomenna päästä paikalle siirtämään loput neljä.

Peonia lactiflora

Kukkapuolella on useampikin uutisoitava asia: ensinnäkin, PIONISSA ON NUPPUJA! Kolme kappaletta! Kyseessä on siis se samainen pioni, joka on jäänne edellisen viljelijän viemästä, ilmeisesti vanhasta pionipuskasta. Jämä, jonka löysimme hunningolle jätetystä penkistä, siirrettiin viime vuoonna useaan otteeseen päätyen kukkaympyrään, ja se oli tosi rääpäle koko loppukauden. En suoraan sanoen uskonut sen edes selviytyvän talven yli, mutta toisin kävi. Pioni on mun ehdoton suosikkikukkani, joten olen aivan überinnoissani.

Lilioceris lilii

Toinen, oppimiskokemuksena mahtava, mutta kukkaloiston kannalta huonompi homma on liljakukkojen rantautuminen plantaasillemme. Repse. Muutaman olemme jo mekaanisesti poistaneet maailmanhistoriasta; meillä ei kuitenkaan ole mitään käsitystä niiden sikiämisestä, joten seuraamme tilannetta. Hitto. viime vuonna naureskelimme koko kukolle ("Haha, korianterikukko on kaivanut taimet maasta!"). Kaunishan se olisi tietysti.

Söis kompostia niinku muutkin koppikset!

Loo(ra) and order

Looraa pukkaa

Voi ahistuksen ahistus ja keskeneräisyyden tuska! Taas ja edelleen puutarhaetsivien plantaasi on ihan vaiheessa, kun monella muulla aarilla jo taimet puskevat vartta hallaharsojen alla. Taidamme haukata aika isoja paloja palstan suhteen. Jokainen pieni edistysaskel on joka tapauksessa pirullisen palkitseva.

Laatikkolaudat saatiin kuin saatiinkin valmiiksi mittaan sahattuina tonteille viime sunnuntaina. Apua, siis viikko sitten? No, tässä oli vähän kiireitä, oli kesäyliopiston kurssia, projektiraportin kirjoittelua, pitkiä työpäiviä ja hiukan uupumista. Joka tapauksessa, kehikot on nyt kasattu, ja osassa itää jo siemeniäkin. Laitoimme siemenestä tulemaan porkkanaa, kahta salaattia, kurkkua, mangoldia ja kosmoskukkia. Lisäämme lajikkeet, jahka pussit löytyvät.


Kävin tänään vielä koukkaamassa Matin siementämät kurpitsantaimet. Penin ja Matin viljelypalsta-alue on hiukan erilailla ihana kuin meillä. Siellä tuntuu porukka panostavan myös estetiikkaan. Koko alue on hoidetumpi, palstojen rajat eivät ole siiosoo ja kiemuralla, yhteistilauksia tehdään jatkuvalla syötöllä, on feisbuk-sivua, on yhteistä tarvikelaatikkoa... uusi hallitus on kuulemma pistänyt tuulemaan. Eikä isännät vieraanvaraisuudestakaan (koskaan) tingi: aamuiselle vieraalle tarjottiin kuubalaista kahvia ja keksiä. Ei paha!

Kesäkurpitsaa saimme ketaista ja vihreää, lisäksi matkaan tarttui yrtti-iisoa, suolaheinää, kreikkalaista oreganoa ja ei ukonhattu vaan punahattu, joskin keltainen sellainen. Ja narsissejakin saimme tuntemattomalta palstatuttavalta, joka sattui olemaan harventamassa aluettaan, kun kävimme katsastamassa tarvikelaatikon potentiaalia.

Kuvassa näkyy siis tämä ihana, joskin isokokoinen laatikko, jota joku nikkari valmistaa kohtuullliseen 130 euron hintaan. Puutarhaetsivät saattavat olla heinäkuussa tällaisen omistajia.